Kirjoja ja muuta hauskaa

Ensiksi...

En edelleenkään tiedä mihin kategoriaan tämä blogini oikein sioittuisi, sillä kirjoittelen hyvinkin pitkälti ainoastaan päähäni tulevia pieniä ajatuksia siitä, mistä täällä voisin minäkin päivänä teitä valistaa. Joskus haluan päästellä sisäisiä höyryjä ulos kirjoittamisen muododssa, mutta pyrin säästän teidät suurimmalta pahalta, ja pitämään tämän blogin poissa sieltä pöytälaatikkokirjoittaminen-osastolta. 

Mutta itse asiaan!

Olen viimepäivänä innostunut lukemaan monenlaisia kirjoja, ja viimeisin niistä on tehnyt omalle ajattelulle hyvää! Keijo Tahkokallion Ajattele myönteisesti-Avaimia muutokseen-kirjanen on ollut oikein mielenkiintoista ja hyvin rentoa luettavaa psygologisia ajatuksia sisältäväksi kirjaksi, joka sisältää paljon hauskojakin esimerkkejä erilaisista negatiiviseen ajatteluun liittyvistä malleista.

                                           http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=623739

Jopa ilman psykologian aikaisempaa osaamista Ajattele myönteisesti-kirjasta saa todella paljon irti, ja se antaa hyvin paljon ajattelemisen aihetta.

Negatiivisesta ajattelusta ei ole kuitenkaan kovin helppo päästä irti, kun siihen on kasvanut.Suomalainen yhteiskunta on hyvin kieroon kasvanut negatiivisessa mielessä, eikä positiivisuus aina edes ole hyväksi väärinymmärrysten välttämiseksi. Mutta ehkä jollain tavalla negatiivisuus vie ihmisiä eteenpäin, vaikka liiallinen voikin johtaa stressiin ja esimerkiksi mielenterveysongelmiin. Mutta se siitä kirjasta. Kannattaa lukea, jos positiivisuuden mietteet kiinnostavat.

Seuraava luku-urakka onkin sitten kirjallisuuden pääsykoekirjan syynääminen! 

https://kirja.elisa.fi/sites/default/files/bookcovers/9789522225016.jpg

 

Raha vs. motivaatio? Mitään yhteistä?

Muuttuva sielun maailma ja sen maisemat

 

Viime aikoina, aivan parin kuukuaden sisällä, olen huomannut kasvaneeni henkisesti paljon enemmän mitä mieli on kestänyt. Tai sitten paha maailma on tullut minua vastaan sellaisella rytinällä, etten ole kerennyt havaita tämän mystisen voiman suuruutta, jota tunnetaan nimellä raha.

...Raha...raha...raha...

Se kuulostaa suorastaan mantralta, mutta tämän toistaminen ei tuo kovin suurta mielenrauhaa tai vapauta minua suuresta henkisestä kärsimyksestä. Päinvastoin. Se luo ahdistusta ja paineen tuntua verta pumppaavan elimeni läheisyydessä. Se ei ole kiva tunne. 

En ole koskaan tuntenut tätä maailmaa hallitsevaa voima lähemmin,  tai tutustunut miltä tuntuu olla sen puutteen ansoista velassa, mutta sen hallitseva voima pistää minut ajattelemaan asioita eteenpäin. Niin pitkälle, että tämä voima on ajanut minut nurkkaan jossa kitisen kuin pahainen, riutunut kuin eläin ihmisen kiduttamana enkä pääse pakoon. Ainut tie on kiivetä ylöspäin.

Ihmisen keksimä valuutta, kaiken pahan alku ja juuri. Jos kävisimme edelleen vaihtokauppaa, jossa taito ja/tai tarvike vaihdettaisin siihen mitä itsellä ei ole, maailmassa olisi paljon enemmän töitä tarjolla, tai ainakin niin kuvittelisin. Sillä rahasta on tullut ainoastaan tärkeä ja välttämätön väline työn ja esineiden arvon määrittämiseksi tasapuoliseti. 

Koulutus on nostanut erilaisten töiden arvoa huimasti, eikä ihmiset ilman amattia ole näin tarpeeksi "arvokkaita" tekemään tiettyä työtä, johon vaaditaan pätevä koulutus. Tietenkin on olemassa aloja, joihin kouluttautuminen on välttämätöntä tiettyjen asioiden oppimisen helpottamiseksi, mutta nykyään internet on täynnä erilaisia tiedonlähteitä, kirjastoa unohtamatta. Kaikilla on siis mahdollisuus opetella vaadittavat asiat kotoa käsin, mutta siitä ei tietenkään olisi tarpeeksi luotettavaa näyttöä millä työnantaja vakuutettaisiin siitä, että on pätevyys hoitaa tarvittava osaaminen yrityksen kannalta kannattavasti.

...Rahan valta...ahneus...

Ihmiset ovat yleisesti ottaen perusluonteeltaan ahneita. Omistaminen on prioriteetti. Kaikki tarpeellinen, mutta myös tarpeetonkin pitää saada ja sitä halutaan siihen asti kunnes se on omistuksessa. Ruoalle, rahalle, tiedolle..ihminen voi olla kaikelle ahnas. Mutta millainen on ahne? Mielestäni silloin kun riittämättömyyden tunne puuttuu, pienet asiat ei enää riitä eikä saavutuksistaan osaa nauttia. Vauraus takaa toimeentulon, mutta entäs kun halutaan jotakin muuta...jotain mitä ei voi ostaa rahalla? 

 Rahalla ei voi ostaa rakkautta, mutta se houkuttaa paljon raatokärpäsiä

 En väitä, etteikö miljonääriksi haluavia olisi useita, mutta kuinka moni tämän saavutettuaan olisi valmis luovuttamaan osan rikkauksistaan toisille, täysin pyyteettömästi? Jaa-a...

PS.EN OMISTA TÄMÄN POSTAUKSEN KUVIA!

Uusi vuosi, uudet kujeet ja sääennusteet!

 

 Vuosi 2014...

Mitä se tuo tullessaan? Luultavasti ainakin sen että päätin ryhtyä kirjoittamaan tätä tekstiä monen, monen sateisen kuukauden jälkeen. Mutta mikä minut ajoi tähän näppäimistön ääreen tekemään muutakin kuin vain näppäilemään hakusanoja, joilla löytäisin parhaat kissavideot Youtubesta? 

En ole varma, mutta uuden vuoden alkaminen on itselle ollut aina merkki puhtaasta alusta, eräänlainen udelleensyntyminen tähän maailmaan. "Olen selvinnyt edellisestä vuodestakin, seuraava on edessä, mutta mitä voisin tehdä toisin tänävuonna? Mitä kadun tai haluaisin muuttaa itsessäni niin, että olisin kanssaihmisille, mutta myös itselleni hellempi ja parempi ihminen jonka kanssa elää tässä maailmassa?" 

Jotkut suhtautuvat uudenvuoden alkamiseen hyvin välinpitämättömästi, mutta minulle se on aina murrosiästä lähtien ollut yksi isoimmista juhlapyhistä; on mahdollisuus muuttaa itseään parempaan suuntaan taas jälleen. Toisille uudenvuoden lupausket liittyvät kulutustottumuksiin, kuten alkoholiin tai muihin turhiin ostoksiin, mutta minulla ne ovat lupauksia muuttaa itseäni henkisellä tasolla. Esimerkiksi niin, että lupaan pitää kavereihin enemmän yhteyttä, tai lupaan olla sosiaalisempi kuin aiemmin. Miksi niin, en osaa sanoa. Mutta ennenkaikkea haluan kehittyä ihmisenä niin paljon hyvään suuntaan kuin mahdollista. 

Joskus olen pohtinut sitä, miksi ylipäätään haluan ja päätän "muuttaa" itseäni aina silloin kun uusivuosi on alkanut ja ainut muuttunut asia on päivämäärä. Niitä asioita, joita mennyt vuosi on tuonut tullessaan ei saa enää takaisin vaikka haluaisi, mutta niihin voi oppia suhtautuman udella tavalla. Ja tämä suhtautuminen on yksi asia, johon haluan itseäni opettaa; oppia hyväksymään tapahtmat niitä sen enempää miettimättä. Joitain asioita tapahtuu tahtomattaan, mutta jos niihin suhtautuu oikein ei mieliala täysin painu aivan pohjamutiin asti. Ja tämä on minulle ollut hyvin tyypilistä tramatisoida asioita enemmän kuin on ollut tarpeen. Mutta "mitä sitten"-asennekaan ei aina ole hyväksi.

Mutta tulevalta uudelta vuodelta odotan seikkailua sellaisiinkin tuntematomiin puoliini itsestäni, joita en välttämättä haluaisi löytää, mutta joista voin silti oppia kaikkea uutta. 

CygnetCzar out.

P.S En omista yhtään tässä tekstissä esiintyvistä kuvista.