Raha vs. motivaatio? Mitään yhteistä?

Muuttuva sielun maailma ja sen maisemat

 

Viime aikoina, aivan parin kuukuaden sisällä, olen huomannut kasvaneeni henkisesti paljon enemmän mitä mieli on kestänyt. Tai sitten paha maailma on tullut minua vastaan sellaisella rytinällä, etten ole kerennyt havaita tämän mystisen voiman suuruutta, jota tunnetaan nimellä raha.

...Raha...raha...raha...

Se kuulostaa suorastaan mantralta, mutta tämän toistaminen ei tuo kovin suurta mielenrauhaa tai vapauta minua suuresta henkisestä kärsimyksestä. Päinvastoin. Se luo ahdistusta ja paineen tuntua verta pumppaavan elimeni läheisyydessä. Se ei ole kiva tunne. 

En ole koskaan tuntenut tätä maailmaa hallitsevaa voima lähemmin,  tai tutustunut miltä tuntuu olla sen puutteen ansoista velassa, mutta sen hallitseva voima pistää minut ajattelemaan asioita eteenpäin. Niin pitkälle, että tämä voima on ajanut minut nurkkaan jossa kitisen kuin pahainen, riutunut kuin eläin ihmisen kiduttamana enkä pääse pakoon. Ainut tie on kiivetä ylöspäin.

Ihmisen keksimä valuutta, kaiken pahan alku ja juuri. Jos kävisimme edelleen vaihtokauppaa, jossa taito ja/tai tarvike vaihdettaisin siihen mitä itsellä ei ole, maailmassa olisi paljon enemmän töitä tarjolla, tai ainakin niin kuvittelisin. Sillä rahasta on tullut ainoastaan tärkeä ja välttämätön väline työn ja esineiden arvon määrittämiseksi tasapuoliseti. 

Koulutus on nostanut erilaisten töiden arvoa huimasti, eikä ihmiset ilman amattia ole näin tarpeeksi "arvokkaita" tekemään tiettyä työtä, johon vaaditaan pätevä koulutus. Tietenkin on olemassa aloja, joihin kouluttautuminen on välttämätöntä tiettyjen asioiden oppimisen helpottamiseksi, mutta nykyään internet on täynnä erilaisia tiedonlähteitä, kirjastoa unohtamatta. Kaikilla on siis mahdollisuus opetella vaadittavat asiat kotoa käsin, mutta siitä ei tietenkään olisi tarpeeksi luotettavaa näyttöä millä työnantaja vakuutettaisiin siitä, että on pätevyys hoitaa tarvittava osaaminen yrityksen kannalta kannattavasti.

...Rahan valta...ahneus...

Ihmiset ovat yleisesti ottaen perusluonteeltaan ahneita. Omistaminen on prioriteetti. Kaikki tarpeellinen, mutta myös tarpeetonkin pitää saada ja sitä halutaan siihen asti kunnes se on omistuksessa. Ruoalle, rahalle, tiedolle..ihminen voi olla kaikelle ahnas. Mutta millainen on ahne? Mielestäni silloin kun riittämättömyyden tunne puuttuu, pienet asiat ei enää riitä eikä saavutuksistaan osaa nauttia. Vauraus takaa toimeentulon, mutta entäs kun halutaan jotakin muuta...jotain mitä ei voi ostaa rahalla? 

 Rahalla ei voi ostaa rakkautta, mutta se houkuttaa paljon raatokärpäsiä

 En väitä, etteikö miljonääriksi haluavia olisi useita, mutta kuinka moni tämän saavutettuaan olisi valmis luovuttamaan osan rikkauksistaan toisille, täysin pyyteettömästi? Jaa-a...

PS.EN OMISTA TÄMÄN POSTAUKSEN KUVIA!